torstai, 20. toukokuu 2010

Missikisoja

 

Kovasti oli tarkoitus käydä näyttämässä Hurmaa edes kerran nuortenluokassa, mutta niin se vaan vuosi vierähti ihmetellessä ja niinpä matka kävi jännityksen vallassa ensimmäisiin avoimen luokan mittelöihin.

 

             

16.5. Mynämäki KR, tuomarina Manola Poggesi Arnetoli, Italia                                    

Woodchuck’s Hazel Nut “Hurma”  ERI, AVO4

 

"Very feminine head, nice expression. Correct topline and underline. Good bone and feet. Good coat and color.  Moves freely. Solid hocks."

 

17.4. Sysmä RN, tuomarina Markku Santamäki
         Woodchuck’s Hazel Nut “Hurma” ERI, AVO2

 

“ Selvästi korkeuttaan pidempi, jättää matalan vaikutelman. Hyvä pää. Oikeat kuonon ja kallon mittasuhteet ja linjat. Upea kallo. Hyvä luusto. Oikea rinnan syvyys. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Hyvä turkin laatu ja määrä. Käyttäytyy tarkkaavaisesti ja luottavaisesti. Miellyttävä kokonaisuus. Kaunis väritys. Vaivattomat liikkeet. Oikea-asentoiset, sopivan kokoiset korvat.”  

 

  

 

lauantai, 15. toukokuu 2010

Tätien tilannekatsaus, eli Sannatreenit osa II


Toukokuun 11 päivä olikin sitten aika päivittää tilanne ja katsoa olemmeko osanneet hyödyntää tammikuisia ohjeita ja missä mennään nyt?  Sanna ja Alli piiskasivat meitä yhteensä viisi tuntia ja ainakin minusta fiilis oli mahtava läpi koko pitkän rupeaman.


Markkeeraukset


Aloitimme tekemällä jokaiselle koiralle 2 ykkösmarkkeerausta kahteen eri paikkaan. Kun koira selvisi niistä hyvin, oli tarkoitus tehdä kakkonen samoihin paikkoihin. Hurma aloitti lupaavasti mutta jätti jo ensimmäisen palautksen liian kauas. Tämä sama toistui muutaman kerran ja siirryimme odottelemaa muiden suorituksia.  Seuraavaksi vaihdoimme lähetyspaikka, mutta heittopaikat säilyivät samoina. Hurma markkeerasi molemmat damit hyvin ja lähti vauhdilla hakemaan jälkimmäistä heittoa.  Se eteni damille hyvin mutta pysähtyi siihen eikä ottanut ylös. Hain sen pois ja lähetin uudelleen. Sama toistui 2-3 kertaa jonka jälkeen pistin damin sen suuhun ja koitin saada mukanani lähetyspaikalle. Ei onnistunut vaan sylki samantien sen pois ja aikamme taisteltua Sanna komensi meidät molemmat kurinpalautukseen.  Siellä me sitten tönötimme Hurma istuen edessäni ja minä seisoin kuin heinäseipään niellyt sen edessä enkä saanut katsoa sitä, enkä puhua mitään.  

 

         

                                                                                                                  kuva: Heli Vehanen                          


Vesityö


Olimme siinä Vaakkoin haastavassa hetteikkö-rannassa ja teimme lokilla. Ensimmäinen lähetys tehtiin ihan rannasta, jonka jälkeen lähetyspaikkaa siirrettiin aina kauemmaksi rannasta.  Freijaa lukuunottamatta kaikilla koirilla oli vaikeuksia veteen menon kanssa. Pienen painostuksen ja ihmismuurin avustuksella Hurmakin rohkaisi mielensä ensimmäiseen noutoon, seuraavilla kerroilla meni ilman apuvoimia mutta eteen käskyllä piti vahvistaa.

 

      

                                                kuva: Heli Vehanen

Hakuruutu
Tähänastisen ”nome-urani” tähtihetki!  Sanna teki ihan perus-taippari hakuruudun alamäkeen ja ensimmäinen varis heitettin. Hurma toimi kuin kone kattaen koko hakuruudun ja palauttaen KAIKKI vaakut käteen. Muutaman ensimmäisen kohdalla kannustin sintä palautuksen lopussa mutta viimeisten kohdalla taisin vain tuijottaa sitä suu auki ja miettiä, että onko tämä totta. 



Oli  hienoa oli huomata, että kehitystä on tapahtunut niin ohjaajissa kuin koirissakin. Jokainen koirakko oli harjoitellut itsenäisesti ja muutamia kertoja kokoonnuimme kimppatreeneihin ja palautteet sinkoilivat ensin kasvotusten ja sitten sähköisesti.

 

perjantai, 2. huhtikuu 2010

Mäntsälän kevätpäivä 27.3.

Osallistuimme lukuisien muiden innokkaiden kanssa GR:n järjestämään nome-kevätpäivään. Päivän aluksi porukka jaettiin neljään ryhmään ja jokainen ryhmä vielä kolmeen tasoryhmään.

Aloitimme perustottelevaisuudella, jossa kouluttajamme Ari, Minja ja Ada  kävivät läpi ihan perusasioita jotka tulee olla kunnossa jos haaveilee nomeilusta ja kuinka niitä voi harjoitella. Tämän jälkeen oli luento taipumus- ja metsästyskokeista ja lyhyt evästauko.

Tauon jälkeen siirryimme rasteille joita oli 4, ohjaus, hakuruutu, riistarasti ja markkeeraus. Ohjausrastilla olimme Minjan ryhmässä ja sieltä saimme hyviä ohjeita kuinka suuntien harjoitteleminen kannattaa aloittaa. Seuraavaksi siirryimme Pian oppeihin. Runsas lumi vaikeutti hakua ja teki hakuruudusta haastavimman rastin.  Vaikka koirat menivätkin osittain samoja polkuja pitkin dameille tuli sieltäkin kaikki haetetut  lumipatukat ohjaajalle.  Sitten oli vuorossa riistarasti jossa menimme reteesti Vilman ”ei ongelmia riistan kanssa” ryhmään... Mutta kuinkas kävikään?  yksikään ryhmämme koirista ei toiminut omalla tasollaan ja saimme kärvistellä noloina tuttua ”kyllä se kotona tekee” juttua. No vähän kun tehtiin hommia niin nousihan ne kaikki riistat järttiläisrusakko mukaanlukien.  

Kun viimeiseksi suuntasimme Keijon markkeerausrastille oli Hurmassa oli havaittavissa selvää hyytymistä. Teimme kolme ykköstä ja viimeinen palautus tuli etanavauhtia, mutta tuli kuitenkin.

maanantai, 15. helmikuu 2010

Espoolaistätien talvipäivä Pilkanmaalla


Missä lie mielenhäiriössä olikaan tuo Pilkanmaan velhomainen Rouva F lupautuessaan pitämään koulutuspäivän joukolle täti-ihmisiä kera lellivauvojen... Niinpä pakkasimme autot täyteen koiria ja suunnistimme kirpeänä tammikuun pakkaspäivänä 6-tietä pitkin kohti Pilkanmaata jännityksen kipristäessä itse kunkin vatsanpohjaa. Nautittuamme makoisat pullakahvit suunnistimme jonossa kuin köyhän talon porsaat kohti metsänreunaa jossa saimme aimo annoksen ohjeita koiran hallinnasta sekä paljon arvokkaita neuvoja harjoittelemiseen.

Kaikki koirat osoittivat olevansa hyvinkin kehityskelpoisia, mutta nämä ohjaajat.... oli siinä itse kullakin naurussa pitelemistä kun rautakangen jäykät ohjaajat peruuttelivat osa pyllähtäen pitkin lumipenkkoja, eikä kuullun ymmärtäminenkään ollut aivan parhaalla tasolla. Useampi tunti pakkasessa kuitenkin vierähti ja koimme monta ahaa elämystä ja hienoja onnistumisia. Päivän päätteeksi saimme nauttia Herra F:n herkullisesta riistapadasta ja ruodimme  päivän tapahtumia.  Vatsat pullollaan ja pää täynnä uusia neuvoja ja ajatuksia lähdimme kotimatkalle.

Itselleni selvisi, että nyt on korkea aika kertoa Hurmalle kuka on pomo ja vasta sen jälkeen siirtyä eteenpäin. Keskarin näyttöä ei tule enää Olarissa hyväksyä.

 

maanantai, 25. tammikuu 2010

Ystäväni jätti minut...

"NEKKU"

BH Kasion Elovena

18.8.2003 - 8.1.2010

"Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän. Yht' äkkiä huomaakin, että se päättyi tähän".

Nekku sairastui aivan yllättäen ja taisteltuaan 5 päivää Viikin eläinsairaalassa ei mitään ollut enää tehtävissä ja meidän oli päästettävä oma pieni prinsessamme enkelikoirien joukkoon. Sairaus on edelleen täysi mysteeri jonka toivomme selviävän ruumiinavauksessa.

"Tässä nyt istun silmät kiinni, kuikailen itsekseni:  et kai ole yksin, ei kai sinua palele?"      -Eila Pennanen-